Isoja miehiä ja tuskallista kuumuutta

Perjantaina heräsimme jo aikaisin jotta pääsisimme istumaan ihanassa luotijunassa parin tunnin ajan pukumiesten kanssa. Suuntanamme oli Nagoya koska sumopainiretkemme alkoi sieltä. Totta kai kun päätimme hypätä ensimmäiseen Shinkanseniin joka Nagoyaan suuntasi niin se sattui myös olemaan se hitain mahdollinen ja pysähtyi joka asemalla. JR Rail Passillahan saa matkustaa HIKARI ja KODAMA junissa (ei siis NOZOMI) mutta muistakaa tsekata missä ne pysähtyvät matkalla. Hyvä esimerkki on matka Tokio-Nagoya välillä; hitain juna vie 2 h 20 min aikaa kun taas nopein on perillä noin yhdessä tunnissa ja 40 minuutissa.

Enivei, perille päästiin ja saatiin huomata että paikan päällä oli 37 astetta lämmintä. ”Mieto” eau de sweat valtasi taas meidät ja iloksemme oppaamme päätti pysähdellä koko ajan kertoen faktoja eri paikoista matkan varrella. Onneksi sumoareenalla toimi ilmastointi erittäin hyvin ja paikan kartan avulla löysimme istuimemmekin ilman suurempaa vaivaa (HUOM! emme eksyneet). Vaikka kartassa paikkamme näyttivät huonoilta niin niiltä itse asiassa näki erittäin hyvin ja mukavampi oli istua ”peruspenkissä” kuin tyynyllä (paremmat paikat olivat neljän hengen rajattuja lattiapaikkoja). Joka matsin alussa käytiin läpi puhdistumis- ym. rituaalit (nyrkkisääntönä että mitä korkea-arvoisempi painija sitä enemmän sälää tapahtuu ennen ottelua) jotka usein kestivät 10 kertaa kauemmin kuin itse käsirysy. Vaikka emme tienneetkään säännöistä ja muista hienouksista oikein mitään nautimme silti tapahtumasta täysin siemauksin ja ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma oli!
Matka kotiinpäin sujui yllättävät helposti (ja 40 minuuttia nopeammin kun valitsimme oikean junan…)


Fireworks!

Lähdimme matkaan hotellilta vasta joskus kahden kolmen maissa koska suunnitelmissa oli mennä illalla Asakusaan katsomaan Sumida-joen ilotulituksia (tapahtuma on joka heinäkuun viimeisenä lauantaina). Kävimme ensin kuitenkin Shibyuassa ottamassa muutaman purikurakuvan. Olimme kuulleet etukäteen että hanabinäytöstä kerääntyy parhaimmillaan katsomaan miljoona Tokiolaista ja totta se varmaan olikin! Koko Asakusa oli niiiiin täyteen ahdettu ihmisiä kun mahdollista ja poliisit olivat ottaneet jopa rynnäkköautonsa käyttöön jotta ihmisiä olisi helpompi paimentaa.

Kannon-temppelin luokse oli pystytetty kymmeniä ihania ruokakojuja joista me löysimme ehdottoman suosikkiruokamme: jättimäinen peruna joka oli paistettu kokonaisena, pilkottu neljään osaan ja päälle heitetty hirmuinen läjä voita ja majoneesia! No okei oli se yakitorikin ihan hyvää mutta kun kunnon pottuja saa täältä vaan hieman harvemmin. Yhteensä neljässä kojussa käytiin ja saldo siis oli massiivinen voiperuna, annos grillattua kanaa, maustettua jäätä sekä suklaalla kuorrutettu banaani. Vähän tuli vatsanpuruja mutta se oli sen arvoista! Varsinkin kesällä eri temppeleillä on pienimuotoisia tapahtumia (esim. Asakusassa on pari joka kuukausi) jonne kannattaa mennä, jos ei ruoan takia, mutta pällistelemään ihmisiä.

Poispääsy olikin sitten kinkkisempi juttu kun suurin osa ihmisistä oli metrolla liikkeellä ja poliisit päästivät metroasemalle sisään vain yhdestä sisäänpääsyaukosta sisään ja jono oven edessä oli kymmenen kertaa pahempi kuin keikkajonot visual kei- bändien keikoille Tavastialla. No urhea kaksikkomme päätti lähteä seikkailemaan ja puolitoista tuntia siinä kesti mutta muutaman mutkan ja hyvin kiertävän (ja kalliihkon) junamatkan jälkeen pääsimme hotellille perille joskus puolenyönaikaan onnellisina mutta äärimmäisen väsyneinä.


Purikura!

Kävimme sunnuntaina sanomassa hyvästit ehdottomasti suosikkipaikallemme Shibyualle. Totta kai pari purikuvaa oli pakko ottaa kun alkumatkasta niitä tuli räpsittyä vähemmän (lue: ei siis ollenkaan). Myöskin viimeiset mokka frappuchinot juotiin starbucksissa (yum!) ja palloiltiin ympäriinsä. Ihan rento hengailupäivä J kun sitten ensi viikolla viimeiset päivät tulee olemaan aika rankkoja kun ilma on kuumat ja rinkat megapainavia…