Isoja miehiä ja tuskallista kuumuutta

Perjantaina heräsimme jo aikaisin jotta pääsisimme istumaan ihanassa luotijunassa parin tunnin ajan pukumiesten kanssa. Suuntanamme oli Nagoya koska sumopainiretkemme alkoi sieltä. Totta kai kun päätimme hypätä ensimmäiseen Shinkanseniin joka Nagoyaan suuntasi niin se sattui myös olemaan se hitain mahdollinen ja pysähtyi joka asemalla. JR Rail Passillahan saa matkustaa HIKARI ja KODAMA junissa (ei siis NOZOMI) mutta muistakaa tsekata missä ne pysähtyvät matkalla. Hyvä esimerkki on matka Tokio-Nagoya välillä; hitain juna vie 2 h 20 min aikaa kun taas nopein on perillä noin yhdessä tunnissa ja 40 minuutissa.

Enivei, perille päästiin ja saatiin huomata että paikan päällä oli 37 astetta lämmintä. ”Mieto” eau de sweat valtasi taas meidät ja iloksemme oppaamme päätti pysähdellä koko ajan kertoen faktoja eri paikoista matkan varrella. Onneksi sumoareenalla toimi ilmastointi erittäin hyvin ja paikan kartan avulla löysimme istuimemmekin ilman suurempaa vaivaa (HUOM! emme eksyneet). Vaikka kartassa paikkamme näyttivät huonoilta niin niiltä itse asiassa näki erittäin hyvin ja mukavampi oli istua ”peruspenkissä” kuin tyynyllä (paremmat paikat olivat neljän hengen rajattuja lattiapaikkoja). Joka matsin alussa käytiin läpi puhdistumis- ym. rituaalit (nyrkkisääntönä että mitä korkea-arvoisempi painija sitä enemmän sälää tapahtuu ennen ottelua) jotka usein kestivät 10 kertaa kauemmin kuin itse käsirysy. Vaikka emme tienneetkään säännöistä ja muista hienouksista oikein mitään nautimme silti tapahtumasta täysin siemauksin ja ehdottomasti kokemisen arvoinen tapahtuma oli!
Matka kotiinpäin sujui yllättävät helposti (ja 40 minuuttia nopeammin kun valitsimme oikean junan…)


Fireworks!

Lähdimme matkaan hotellilta vasta joskus kahden kolmen maissa koska suunnitelmissa oli mennä illalla Asakusaan katsomaan Sumida-joen ilotulituksia (tapahtuma on joka heinäkuun viimeisenä lauantaina). Kävimme ensin kuitenkin Shibyuassa ottamassa muutaman purikurakuvan. Olimme kuulleet etukäteen että hanabinäytöstä kerääntyy parhaimmillaan katsomaan miljoona Tokiolaista ja totta se varmaan olikin! Koko Asakusa oli niiiiin täyteen ahdettu ihmisiä kun mahdollista ja poliisit olivat ottaneet jopa rynnäkköautonsa käyttöön jotta ihmisiä olisi helpompi paimentaa.

Kannon-temppelin luokse oli pystytetty kymmeniä ihania ruokakojuja joista me löysimme ehdottoman suosikkiruokamme: jättimäinen peruna joka oli paistettu kokonaisena, pilkottu neljään osaan ja päälle heitetty hirmuinen läjä voita ja majoneesia! No okei oli se yakitorikin ihan hyvää mutta kun kunnon pottuja saa täältä vaan hieman harvemmin. Yhteensä neljässä kojussa käytiin ja saldo siis oli massiivinen voiperuna, annos grillattua kanaa, maustettua jäätä sekä suklaalla kuorrutettu banaani. Vähän tuli vatsanpuruja mutta se oli sen arvoista! Varsinkin kesällä eri temppeleillä on pienimuotoisia tapahtumia (esim. Asakusassa on pari joka kuukausi) jonne kannattaa mennä, jos ei ruoan takia, mutta pällistelemään ihmisiä.

Poispääsy olikin sitten kinkkisempi juttu kun suurin osa ihmisistä oli metrolla liikkeellä ja poliisit päästivät metroasemalle sisään vain yhdestä sisäänpääsyaukosta sisään ja jono oven edessä oli kymmenen kertaa pahempi kuin keikkajonot visual kei- bändien keikoille Tavastialla. No urhea kaksikkomme päätti lähteä seikkailemaan ja puolitoista tuntia siinä kesti mutta muutaman mutkan ja hyvin kiertävän (ja kalliihkon) junamatkan jälkeen pääsimme hotellille perille joskus puolenyönaikaan onnellisina mutta äärimmäisen väsyneinä.


Purikura!

Kävimme sunnuntaina sanomassa hyvästit ehdottomasti suosikkipaikallemme Shibyualle. Totta kai pari purikuvaa oli pakko ottaa kun alkumatkasta niitä tuli räpsittyä vähemmän (lue: ei siis ollenkaan). Myöskin viimeiset mokka frappuchinot juotiin starbucksissa (yum!) ja palloiltiin ympäriinsä. Ihan rento hengailupäivä J kun sitten ensi viikolla viimeiset päivät tulee olemaan aika rankkoja kun ilma on kuumat ja rinkat megapainavia…

Punaiset palluraiset Japanissa

Morjensta täältä Japaninmaalta! Kolme päivää on vierähtänyt taas uskomattoman nopeasti ja hulvattomissa merkeissä.

Aloittakaamme tiistaista.

Tiistaina nostimme söpöt nassumme tyynyistä jo heti aamusta, suunta totta kai Tokion oma Disneyland jossa valitettavasti viime matkallamme emme päässeet käymään.
Mietimme ensin menevämme sinne huvipuiston omalla bussilla, mutta todettuamme sen rutkasti junaa kalliimmaksi, matka suunnitelmamme muuttui (bussi kuljetus Shinjukun asemalta huvipuistolle on 800 jeniä ja juna Tokion asemalta Maihamaan n.200 jeniä)

Lähsimme matkaan siis lapsen innolla hymysuin ja kieli poskella! Otimme valokuvia hulluina kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, poseerasimme istuen seisten luistellen ja maaten. Hauskaa riitti vaikka muille jakaa! Ainut mikä hieman himmensi tunnelmia oli muutama huonosti käyttäytyvä jenkki turisti tyhmine huutoineen ja jonoissa riehumisineen, puhumattakaan laitteissa heilumista…

Tokion Disneyland aukeaa jo kahdeksalta (jolloin sinne kannattaa ehdottomasti mennä jo jonottamaan!), mutta itse saavuimme paikalle vasta kymmeneltä monien muiden turistien joukossa. Olimme huvittelemassa kymmenestä viiteen ja suunnistimme kohti kotia todella uupuneina. Koko päivän aikana ehdimme käydä yhteensä kahdeksassa eri laitteessa ja kaksi kertaa jätskillä. Melkein kokopäivä meni mukavasti jonottaessa noin 35 asteen kuumuudessa ilman pienintäkään pilvenhattaraa taivaalla. Meitä varjosti minne ikinä menimmekin mukava kuumuus ja monet kasvot, salakuvaajat (jopa disneylandissä jossa on totuttu turisteihin!) ja nestehukka.

Päivä suorastaan juoksi ohi ja kuumuus uuvutti todella pahasti. Hauskasti mieleemme jäi käsittämättömän iloiset ja lapsenmieliset henkilökunnan jäsenet, hauska Hessun vesikulkue ja miljoonat kaupat joista ei ikinä tavara lopu.

Kaikille FP:n miettijöille, tässä vähän tarkempaa tietoa sen käyttäytymisestä. Tokion Disneylandin suosituimmissa laitteissa on kaksi jonoa. Tavallisen jonon yläpuolella lukee usein kauan jonotus yleensä kestää, viereinen jono on niin sanotusti ”oikaisu jono” muiden ohi eli Past Pass jono johon saat lipun juuri sen kyseisen laitteen Fast Pass kopista joka sijaitsee ihan laitteen läheisyydessä. Kortti ei maksa mitään ja niitä voi hakea niin monta kuin vain ehtii, jujuna on vain se, että voit pitää vain yhtä Fast Pass korttia kerrallaan. Hakemassasi kortissa lukee aika jolloin voit palata kyseisen laitteen luo käyttämään sen, aika joka yleensä on noin kolmen tunnin päästä siitä hetkestä (eli jos haet kortin klo.12:00 ja sen käyttöaika on vasta 15:40, et voi hakea uutta FP korttia muihin laitteisiin ennen tuon aikaisemman käyttämistä). Tämä on se syy miksi monet ovat tulleet siihen tulokseen, että niitä saa vain yhden per henkilö, koska aika jolloin saat hakea itsellesi toisen on niin pitkä ettei monet varmasti kerta kaikkiaan ehdi hakea toista sellaista…

Parhaimpina laitteina mieliimme jäi Pirates of the Caribbean, Splash Mountain, Big Thunder Mountain, Space Mountain ja Haunted Mansion.

Keskiviikko oi keskiviikko

Uusi aamu ja uudet kujeet. Keskiviikkona kävimme taas postittamassa Suvin tavaroita Suomeen (äiti kaksi uutta pakettia on tulossa :D Jaksatko taas käydä hakemassa? *silmien räpsytystä*). Tavaroiden postittamisen ja säästöpossujemme täyttämisen jälkeen suuntasimme kohti Shibuyaa (jonne kestää muuten tuskallisen kauan junalla Akihabarasta jossa kävimme täyttämässä niitä possuja).

Shibuyassa kävimme syömässä jäähyväis curryt! Siellä piileksii maailman paras curri paikka (CocoItshiBanya)! Masujen täytyttyä suuntasimme 109 kauppakeskuksen vieressä asuvaan elokuvateatteriin tarkoituksena testata japanilaiset elokuva ihmeet. Päätimme mennä katsomaan Hayao Miyazakin ja Studio Ghiblin uusimman Ponyo on the cliff by the sea elokuvan.

Ensin menimme hakemaan alimmasta kerroksesta lippumme, jonka jälkeen meitä neuvottiin palaamaan paikalle noin 20min ennen elokuvan alkua. Elokuvamme meni neljännessä kerroksessa jossa myytiin poppareita, limua, donitseja, elokuvan fani tavaraa ja olutta (elokuvaan sai tuoda myös omia eväitä…). Meidän ihmetykseksemme lipuissa ei ollut varattuja paikkoja vaan saimme mennä istumaan ihan minne halusimme! Leffaa katsottiin hiljaa ja nätisti kuten Suomessakin, ainut ero oli se, että elokuvan loputtua kaikki istuivat paikoillaan ja odottivat myös lopputekstien päätyttyä jolloin valot laitettiin päälle ja ovet avattiin. Kokemuksena leffassa käyminen oli mahtava ja suosittelemme sitä kaikille.

Torstai oi kuuma ja palava torstai
Tänään on ollut taas niin lämmintä! Aamusta alkaen 35 astetta, joten päätimme hyödyntää hotellimme ihanaa mutta maksullista uima-allasta. Heräsimme jo kymmenen aikaan ja laitoimme kamat kasaan ja suuntasimme kohti palavaa totuutta. Olimme ottamassa aurinkoa, leikkimässä altaassa ja palamassa auringossa noin 5 tuntia… Seuraukset olivat kohtalokkaat! Japanissa aurinko on jotenkin salakavala, vaikka se on kuuma se ei jotenkin tunnu niin polttavalta(palasimme hotellihuoneisiin säälivien katseiden saattelemana ja kuumuutta hehkuen). Nyt monien rasvauskerrosten jälkeen olo on vähän helpottunut mutta päivän sana on ehdottomasti palanut ja väri punainen.

tuskallinen kuumuus jatkuu Tokiossa

Launantai
Aloitimme päivän heräämällä melko aikaisin (!!! varmaan oli joku tilapäinen mielenhäiriö) ja lähdimme tutkimaan Shinjukun ihmeitä. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana satoi kunnolla mutta vain tunnin parin ajan. Onneksi Tessi oli kaukaa viisas (ja läheltä erittäin hyvännäköinen) ja oli jo Suomesta rahdannut sateenvarjon mukaan. Shinjukun aseman eteläosan lähellä on aukio josta löytyy nuorille naisille loistava Studio Alta. Sisäänkäynti on hyvin mitäänsanomaton mutta sisältä löytyy taas useita kierroksia vaateputiikkeja. Aukiolta voi bongailla myös varsinkin iltaisin naisten kiinnostuksen herättäviä host-miehiä jotka tunnistaa äärimmäisen tyylitellyistä kampauksista sekä kalliista (ja yleensä tiukoista) vaatteista. Heidän mukaansa ei kannata kuitenkaan lähteä ellei halua viettää iltaa nuorten miesten seurassa meluisassa baarissa ja maksaa lystistä jopa tuhansia euroja. Pidemmälle etelään mentäessä löytyy kabukicho (punaisten lyhtyjen alue) joka kuitenkin syttyy loistoonsa vasta pimeän tultua.

Illalla suuntasimme taas Roppongiin ja käväisimme Hard Rock cafessa (kunnon turistipaikka joo mutta oli mukava olla hetki paikassa jossa pystyi nauttimaan lasillisen ilman että joku tuijottaa intensiivisesti/tulee puhumaan sekavia). Palloilimme hetken vielä keskustassa kunnes käväisimme kauempana olevassa A.I. klubissa vain juomassa ilmaiset juomamme (hyvin pieni paikka, ei tanssilattiaa ja hyvin höm… mielenkiintoista asiakaskuntaa….). Klubihyppelyä ei voi Tokiossa harrastaa ellei ole nainen (ja joskus ulkomaalaisenakin syntyminen auttaa). Klubeihin maksaa sisään 2000-5000 jeniä ja siihen saa päälle yleensä 1-2 drinkkilippua. Kuitenkin suurimmassa osassa paikoista naisten täytyy maksaa vain puolet pääsymaksun hinnasta. Klubit Tokiossa voi oikeastaan jakaa ulkomaalaisten suosimiin paikkoihin (joissa jopa puolet asiakkaista saattaa olla ulkomailta) sekä paikkoihin jotka ovat ainoastaan paikallisten tiedossa/suosiossa jossa kaltaistaan pohjoista barbaaria tapaa vain harvoin.
Kaikkien neuvojen vastaisesti päätimme testata ultimate lihatistin eli Gas Panic klubin mutta paikka oli niin tukossa että ihmiset tulivat sieltä ulos hengittämään. Eli jos portsarit päästävät lisää ihmisiä johonkin baariin ja jono liikkuu nopeaan, niin se ei suinkaan tarkoita että siellä olisi tyhjää vaan saattaa jopa olla päinvastoin. Kannattaa etukäteen varautua tuskalliseen kuumuuteen ja mahdottomuuteen päästä vessaan/baaritiskille/tanssimaan tai no oikeastaan yhtään mihinkään. Kuitenkin hauskaa riittää jos asennoituu rennosti ja ei stressaa. Päädyimme valumaan jo kahden aikaan hotellille äärimmäisen väsyneinä ja tietoisina siitä että huominen olisi pitkä päivä.


Sunnuntai
Ihme tapahtui ja pääsimme Harajukuun jo puolen päivän aikoihin. Ensimmäiseksi aioimme mennä pällistelemään sillalla seisoskelevia cosplayaajia tajutaksemme ettei heitä siellä ollut kuin kourallinen. Ilmeisimmin kuuma ilma (+33) oli siis verottanut porukkaa jonkin verran. Suurin yllätys meille oli kuitenkin se ettei heitä saanut kuvata videokameralla (heti kun kaivoimme videokameran esiin eräs nuorten kanssa istunut mies juoksi luoksemme ja kielsi sen käytön jyrkästi). Valokuvia sai ilmeisesti vielä ottaa (mutta kannattaa pyytää lupa). Pyörimme jonkin aikaa Yoyogi-puistossa ja Tessi joutui raivostuttavien hyttysten (?) hyökkäyksen kohteeksi. Ne vaanivat varsinkin hämärimmissä ja kosteammissa paikoissa (esim. vessojen luona) ja hyökkäävät parvina avuttomien nilkkojen kimppuun. Paukamat ovat kyllä melkoisia ja kutisevat hirmuisesti mutta onneksi apteekista löytyy apua raapimiseen.

Elvisrokkarit löytyivät taas puiston edustalta yllättäen hieman nuukahtaneet oloisia, mutta täytyy ottaa huomioon että he tanssivat nahkavaatteissa (jotkut tosin olivat luopuneet takeistaan). Puistosta löytyy kuitenkin muitakin esiintyjiä: tanssijoita, aloittelevia bändejä, ukulelen soittajia, performanssitaiteilijoita, capoeran harjoittajia, you name it. Kaikille löytyy kyllä yleisöä ja kannattaa varata hyvin aikaa ja kärsivällisyyttä koska nähtävää riittää ja välillä tuntuu että puolet Tokion ihmismassasta olisi ahtautunut samaan puistoon kuin sinä.

Kävimme vielä hakemassa crepet (letut joihin on ahdettu hilloa ja vapaavalintaisesti joko makeaa tai suolaista täytettä yumyum megaherkkua!) takeshitadoorilta joka on Harajukun aseman pohjoispuolella. Sitten ei muuta kuin kotiin ja nukkumaan. Suunnitelmana oli suunnata Disneylandiin maanantaina (kuulemma kaikista hiljaisin päivä siellä) mutta saimme tietää että oli joku pilipali kansallinen vapaapäivä jonka syytä emme tienneet (respan japanilainen mies jolta asiaa kysyimme joutui varmistamaan asian toiselta työntekijältä joten varmasti tosi tärkeä lomapäivä..,.). Olisi ollut itsemurha lähteä silloin palloilemaan Mikin ja Minnin luo joten päätimme muuttaa suunnitelmia ja suunnata matkamuistoja hankkimaan Asakusaan mutta siitä lisää myöhemmin…..

Tokio towerin naapurit

KESKIVIIKKO

Morjens kaikille! Nyt meistä ei ole muutamaan päivään kuulunut mitään. Lähdimme keskiviikkona Laatumatkojen retkelle kohti Fuji vuorta ja Hakonea (Mt Fuji & Hakone onsen). Retki kesti 2 päivää josta viimeinen oli meidän omaa kiertelyaikaa. Keskiviikkona heräsimme jo kuudelta tarkoituksena heittää rinkat Tokion asemalle odottamaan paluutamme (kävi yllättävän helposti eikä eksytty!).

Matkamme alkoi aseman viereiseltä linja-auto asemalta josta matkasimme bussilla ihanien maisemien ohi Fuji vuoren viidennelle etapille josta on enää kävelymatkaa vaivaiset 6tuntia (5 etappi on 2400m korkeudessa)! Saimme vapaasti kierrellä ja kurkkia moniin tuliaisputiikkeihin. Aluksi ehdittiin jo pelätä, ettei vuori tulisi koskaan pilvien takaa esiin, mutta pienen lirkuttelun jälkeen itse vuorikaan ei voinut meitä vastustaa.

Matkamme jatkui Fujilta kohti Hakonen ihania kuumia lähteitä tutulla bussillamme. Matkanaikana opas opetti meitä tekemään mm.origameja ja leikkimään taikalaatikolla!
Tämän kaiken jälkeen meidän vatsoja odotti herkullinen japanilainen lounas läheisessä pienessä hotellissa. Ennen Hakoneen saapumista vuorossa oli vielä risteily Ashi-järvellä, jonka jälkeen pääsimme kokeilemaan Mt. Komagataken köysiradalla kulkevia vaunuja. Meidän harmiksemme sattui hirmuinen sumu joten näkyvyys oli nolla ja kosteustaso höyrysaunan luokkaa…näytimme uitetuilta puudeleilta saapuessamme takaisin bussille :D

Köysiradan jälkeen meidät vietiin bussilla hotellillemme Hakonen Kowaki-eniin. Kävimme suorastaan kilpaa vaihtamassa yukatat päälle ja kirmasimme kuumaankylpyyn joka sijaitsi vielä ulkoilmassa! Vedessä oli suorastaan taivaallista vaikka 40.8 asteen veteen kestikin vähän aikaa totuttautua (Suvi itki altaan reunalla kolme kertaa pidempään kuin Tessi joka kuin teepussi sujahti muutamassa sekunnissa kiehuvaan veteen). Te jotka ette ole koskaan japanilaisessa kylvyssä käyneet, tässä tärkeimmät ohjeet millä pääsee pitkälle!
Kylpyyn mennään alasti
Peseydy huolellisesti ennen kylpyyn menoa (saippuaisena veteen ei saa mennä!)
Pieni valkoinen pyyhe jonka saat mukaasi ei saa missään nimessä joutua veteen, jätä se jonnekin sivuun tai laita päähäsi
Kuivaa itsestäsi ainakin pahimmat tipat ennen paluutasi pukuhuoneeseen
Kylpyaltaista ei saa missään nimessä laskea vesiä pois lähtiessä!
Kylpyyn mennään rentoutumaan ja rauhoittumaan, joten turha älämölö pois

TORSTAI

Torstain aloitimme taas ihanalla ja kiehuvalla kylvyllä jonka jälkeen lähdimme kohti Hakonen keskustaa vanhanaikaisella leikkijunan näköisellä vempeleellä. Mahtavien maisemien jälkeen tuhlasimme taas puoliomaisuutta tuliaisiin ja muihin makeisiin joita toinen toistaan houkuttavimmat kojut ja pienet putiikit pursusivat. Päivä kului nopeasti ja ennen kuin huomasimmekaan, oli jo aika lähteä kohti Tokiota.

Nyt olemme kotiutuneet meidän kolmanneksi vikaan hotelliin joka on ihan kiven heiton päässä Tokio towerista. Eilen olimme aika poikki joten kirjoittamisesta ei tullut juuri mitään. Kävimme ahtamassa itsemme täyteen läheisessä ravintolassa ja menimme aikaisin nukkumaan.

PERJANTAI

Tänään meidän söpöjä ja ihania päitämme on vaivannut vielä matkaväsymys, (tuli eilisestä tunnin kestävästä Hakone-Tokio matkasta) joten olemme vain olleet…nukuimme pitkään ja Suvi vielä vähän pidempään. Kun vihdoin pääsimme ylös (klo.14:00) koomasimme junalla kohti Shinjukua tarkoituksena törsätä viimeisetkin leivänmuruihin tarkoitetut rahat. Täällä junissa on ihana matkustaa väsyneenä, koska kukaan ei katso pahalla jos vahingossa torkahdat junaan. Yleensä meidän matkustus tyyliin kuuluu lukeva Tessi ja penkillä sikiöasennossa nukkuva ja kuolaava Suvi. Tessin mukaan tämänpäiväisestä shoppailusta lähti pinkit korkokengät ja muutama lehti, Suvi osti ihanan sormuksen jossa oli siivet (saman sormuksen Suvi osti myös viimematkalla mutta onnistui hävittämään sen ennen Suomeen paluuta)…voi sitä itkua ja huutoa…

Nyt olemme hotellilla juomassa teetä ja katselemassa tv:tä, aikomuksena mennä nukkumaan piakkoin. Ei muuta kuin toivottakaa meille hyvää yötä ja kauniita unia. Muutaman viikon päästä nähdään!

Nikko&Kegon Waterfalls+hengausta

Eilen päivä alkoi tuskallisen aikaisella herätyksellä klo 06:30 tai oikeastaan sängystä päästiin ylös 06:45 (hei me herätään normaalisti täällä joskus kymmenen pintaan). Hypättiin heti hotellin edestä taksiin joka ajoi meidät Tokion aseman Hato Bus centerin odotuslokeroon numero 7 venailemaan matkabussiamme. Päädyimme taksivaihtoehtoon koska meidän suunnistusvaiston tuntien olisi kestänyt vähintään muutama tunti ennen kuin oikea paikka olisi löytynyt.

Odotushuoneessa meitä odotti suomalainen pariskunta, pari japanilaista ja erittäin krapulainen aussipoika joka oli ilmeisesti juhlinut koko edellisen yön eli Tokiossa on yöelämää viikonlopun ulkopuolellakin :D.

Bussi A vei meidät toiseen bussiterminaaliin joka oli aivan tupaten täynnä ulkomaalaisia turisteja joita paimennettiin määrätietoisesti kuin karjaa lukuisiin busseihin jotka odottivat ulkopuolella. Vihdoin oikeassa bussissa ja parin tunnin ajomatka pohjoiseen Nikon kaupunkiin pystyi alkaa. Matka taittui nopeasti yllättäen Suvi ja Tessi valtasivat takapenkin itselleen ja vetäisivät "aamunokoset" muiden ihmisten istuessa sivistyneesti penkeillään.

Vihdoin pääsimme perille Toshogun shontotemppelin ja Rinnojin buddhalaistemppelin luokse. Saimme heti ensimmäisenä todistaa suuren kellon kumahduksia jolla ennen ilmoitettiin asukkaille kellonaikoja. Kuminan jälkeen tutkimme temppeleitä sekä ihailimme jättimäisen kokoisia puita. Kannattaa muuten napata itse tietoa mukaan jos on menossa museoihin/temppeleihin/linnoihin kyseisistä paikoista koska valitettavan harvoin englanninkielisiä selityksiä löytyy kylteistä (jos ei lasketa mukaa tekstejä kuten "no smorking" "no photo" "no shoe"). Ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka!

Japanilaistyylinen lounas (riisiä, udonia, tofua, tempuraa ja muita maukkaita mutta mystisiä erikoisuuksia) nautittiin ravintolassa muutamaan minuutin bussimatka päässä temppeleiltä. Matka sieltä jatkui sitten ehkä maailma mutkittelevimpaa vuoristotietä (kannattaa muuten napata pahoinvointilääkkeitä mukaan noille vuoristoteille jos on VÄHÄNKÄÄN matkapahoinvointitaipumusta). Ylhäällä vuorella sitten näimme Japanin toisiksi suurimman vesiputouksen eli Kegonin, oli kyllä sekin upea. Molemmat päivän paikat olivat kyllä melko vaikeiden kulkuyhteyksien päässä eli retki oli kyllä helppo ja hyvä tapa tutustua niihin koska opas oli erittäin informatiivinen ja mukava.

Matka takaisin taittui sitten yllättävillä tunnelmissa; ketarat katossa nukuen takapenkillä. Kyllä me osataan edustaa :). Illalla oli iiiiihan poikki ja päädyimme nukkumaan viime yönä vaatimattomat 12 tuntia.


---------------------------------------------------------


Tänään suuntasimme Akihabaraan (kun se on yhden metropysäkin päässä meistä) postittamaan Suvin vanhoja rytkyjä takaisin Suomeen. Huomatkaa että postitoimistoista pystyy lainata teippiä mutta laatikoita yms. pakettitavaraa harvemmin joten lähetimme paketin pariin kassiin pakattuna ja kaksi kiloa teippiä ympärillä (viime kerralla tehtiin sama ja tulivat ihan kunnossa suomeen). Pakette oli mielenkiintoisen näköinen ja saatte kuvan siitä ensi kirjoituksessa, i promise! 4,2 kilon lähetys maksoi vähän alle 8000 jeniä, eli paljon huokeampaa kuin ylipainon maksaminen koneessa.

Sitten currya napaan ja sen jälkeen suuntasimme Tokion anime centeriin joka sijaitsee postin yläpuolella. Siellä pääsee tiirailemaan (ja ostamaan) anime krääsää ja kenties japanilaisia otakuja :D. Emme kuitenkaan saaneet heistä tarpeeksemme joten kolusimme vielä muutaman figuurikaupan jossa on suloisten ja viattomien figuureiden vieressä Suomessa todennäköisesti jo melko laittomankin näköisiä pornografia hahmoja joten pienten lasten kanssa kannattaa olla tarkka eikä ajatella että "hei näähän on vaan leluja".

Kauppojen jälkeen kohtalo oli kuitenkin sitä mieltä että emme olleet ilmeisesti vielä nähneet tarpeeksi. Tutkimme kirjakaupassa lastenkirjoja kun huomasimme erään miehen katselevan kumman kiinnostuneina naisten muotilehtiä. Hetken päästä miehellä ei ollut enää ölehtiä kädessään mutta jokin kumma kuitenkin hänen keskivartalonsa alapuolella kuitenkin vaati hänen huomionsa ja kädet vieplsivät aluella tiuhaan. Nice.

Se oli merkki että nyt hotellille ja pakkamaan koska huomenna lähdemme nauttimaan Fuji-vuoresta ja lillumaan ihaniin onseneihin! Ja ne~

Kaksi taliaivoa Tokiossa

Tervehdys rakkaat ystävät, naapurit ja muut ihanat ihmiset jotka luette silloin tällöin meidän blogiamme. Nyt emme ole kirjoittaneet vähään aikaan, joka ei siis tarkoita sitä etteikö mitään olisi tapahtunut! Tässä viimepäivien tapahtumia.

1. Villasukka kriisi!
Aina iltaisin kun olemme menneet nukkumaan Suvi kaivanut ihanat punavihreät villasukkansa esille ja pukenut ne pienten suloisten varpaittensa suojaksi. Jalat ovat pysyneet ihanan lämpöisinä ja muhivina kaikki yöt kunnes…..(pelottavaa ja kauhumusiikkia) *tum tum tum*….eräänä aurinkoisena aamuna Suvi ja Tessi lähtivät iloisina kohti Tokion kauppoja aikeissa tuhlata taas koko omaisuutensa kaikkeen turhaan… Illan saapuessa tytöt palasivat hotelliinsa täysin tietämättöminä tapahtuneesta…jotain puuttui hotellihuoneesta! *tum tum tum* (kauhumusiikki) Jokin oli pahasti vialla! Suvin sängystä puuttui jotain! VILLASUKAT olivat poissa!

Tästä alkoi huima ajojahti ympäri hotellia. Rikostutkimukset aloitettiin kuulustelemalla kaikkia siivoojia(ilmeni ettei yksikään osannut englantia), seuraavaksi tytöt suuntasivat kohti hotellinvastaanottoa aikeissa ratkaista kuumottava ja häikäilemätön rikos! *tum tum tum* (kauhumusiikkia)

Pitkän ja rankan kuvausten antamisen jälkeen, todettiin sukkien olevan teille tietämättömillä. Yhtäkään silminnäkijää ei ollut.
Pitkän tutkinnan ja arvailujen jälkeen tytöt päätyivät taas siivoojiin! Sen täytyi olla siivoja! Joku siivoja oli nähnyt ja ihastunut Suvin hikisiin ja hehkeisiin villasukkiin eikä voinut enää hillitä itseään. Epäilykset kerrottiin eteenpäin hotellintyöntekijöille jotka tulivat tulokseen että villasukat eivät olleet enää talossa! *tum tum tum* (kauhumusiikkia)

Ne olivat lähetetty eteenpäin korkeimmin tarjoavalle!(lakanoiden siivousfirmalle). Noin viiden päivän kiristyksen ja monen puhelun jälkeen saatiin diili tehtyä! Sukat lähettäisiin takaisin Suomalaiselle omistajalleen. Sunnuntaina koitti loistava ja voitokaspäivä, sukat olivat viimein palanneet omistajalleen! Jälleentapaaminen oli puhtain ikinä! Niitä ilonkyyneleitä ei voita mikään. Tämä onnellinen päivä jää elämään legendana historiaamme. Eläköön villasukat! (enkelikuoron laulua)

2. Vatsapöpö
Tessi on saanut vatsapöpön. Tänään käytiin apteekissa moikkaamassa sen henkilökuntaa ja hakemassa sille lääkkeitä. Toivotaan, että se voisi huomenna jo vähän paremmin.(se on ollut pipi jo muutaman päivän) Huomenna mennään kuvaamaan taas laatumatkojen retkelle! Retkelle tutustumme ihanaan Nikkoon joten olisi mukavaa jos Tessikin pääsisi mukaan J

3. Harajuku ja paahtava kuumuus
Tänään lähdimme aamulla aikaisin (noin klo.14:00) Harajukuun piknikkölöimään! Ostimme kaupasta evästä, makuualustan ja paljon juotavaa. Tänään oli yli 30astetta lämmintä eikä tuulta, joten kuumuus oli kerta kaikkiaan tuskallista. Cosplay ihmisiä ei juurikaan näkynyt paahtavan kuumuuden vuoksi ja elvistyypitkään eivät jaksaneet tanssia. Puistoon oli kuitenkin raahautunut huima määrä ihmisiä urheilijoista ja katusoittajiin. Suvi nukkui muutaman tunnin ihanassa ulkoilmassa ja Tessi luki jännittävää kirjaansa (Angels and demons - Dan Brown). Päivän vaihtuessa iltaan kävimme Shibuyassa vielä tuhlaamassa rahaa ja suuntasimme takaisin hotellille. Tänään pitää mennä aikaisin nukkumaan koska huomenna on tooosi aikainen herätys meille.

4. Kun sunnuntai ei ollutkaan sunnuntai!
Jos olette pitäneet meitä aikaisemmin jotenkin taliaivoina, niin nyt ainakin pidätte! Tulimme maanantai-iltana Tokioon Kiotosta ja menimme heti nukkumaan. Heräsimme onnellisina tiistaina ja menimme shoppailemaan Shibuyan 109 vaatekauppaan. päivät vaihtuivat ja tuli lauantai jolloin kävimme ulkona tanssimassa. Sunnuntaina heräsimme aikaisin ja suuntasimme Harajukuun katselemaan meininkejä kunnes aloimme ihmetellä metroasemalla kun lipussamme luki 12.7 eli lauantai! Aloimme miettiä ettei se voinut olla mahdollista, me hän olimme eilen bilettämässä ja silloin oli lauantai! ja meidän piti lähteä perjantaina ulos mutta emme jaksaneet….mutta mitä ihmettä? Miten nyt voisi olla 12.7? Aloitimme tutkimukset katsomalla mitä päivää kännykkämme näyttivät…ruudussa luki 12.7 la….lehdissä luki 12.7 la….joten EIKÄ!!! Olemme eläneet melkein viikon väärässä päivässä eikä sunnuntai ollutkaan enää sunnuntai vaan lauantai! Eikä sen vuoksi Harajukussa olleet kuin me ja pari sinistentelttojen asukkia!.....että näinkin voi käydä….käyttäkää nuoret kalentereita.

5. ”Lauantaina” Alifessa pällisteltävänä
Olimme ”lauantaina” Roppongissa kääntymässä. Tarkoituksena oli päätyä Alife nimiseen tanssipaikkaan joka sijaitsee Roppongi Hillssistä vielä vähän eteenpäin jos lähdetään kävelemään poispäin Almond nimisestä kahvilasta.(toisella puolella katua Roppongi Hillsistä) Yllätykseksemme saimme matkallamme sinne Alifen flyerin joita jaettiin Almondin edessä jossa oli alennuslippu sisään ja drinkkikuponkeja! Olimme aiemmin lukeneet ettei kyseisessä paikassa ollut hirmuisesti länsimaalaisia joka piti täysin paikkansa. Olimme melkein ainoat lukuun ottamatta muutamaa erittäin pahasti humaltunutta Aussi miestä.

Olimme täysin järkyttyneitä saamastamme huomiosta sillä viimematkallamme meille tuskin puhuttiin. Siitä asti kun pääsimme baaritiskille istumaan ja siihen hetkeen kun astuimme ovesta ulos, oli meillä miltein koko ajan joku utelias japanilaismies tai nainen juttelemassa erittäin huonolla englannilla jotain sekavaa. Usein he rohkaistuivat juttelemaan meille muutaman sanan ja ennen kuin ehdimme vastata lähtivät nämä hihittäen karkuun kertomaan kavereilleen mitä he juuri olivat tekemässä (tämä kaava toistui mies sekä naisten kohdalla). Ilta oli kerrassaan hämmentävä, saimme aika aikaisessa vaiheessa kutsun ravintolan vippipuolelle juttelemaan vähän vähemmän tai enemmän julkisuudessa pyörivien ihmisten kanssa jotka koostuivat pääasiassa mieshenkilöistä. Kaikki olivat todella kiinnostuneita Suomesta ja siitä mitä teimme Japanissa, vaikka tosin suurin osa kuulijoista olikin täysin englantia ymmärtämättömiä…(yksi mies tulkkasi kaikille muille mitä keskustelussa tapahtui). Ilta oli jännittävä, kummallinen ja kului nopeasti. Takaisin hotellille lähdimme taksilla ällistyinä ja kerraten illan omituisuutta. Suosittelemme kaikille Tokion yöelämän kummallisuuksien kokeilua edes kerran.

6. Rintoja suurentavat keksit!

Kaikille ohjelmaamme alussa seuranneille kerroimme viimematkallamme törmänneemme oitoihin kekseihin Japanissa. Näitä namapaloja kutsutaan nimellä F-cup keksit joiden on tarkoitus suurentaa naisten etumusta. Kaikki näiden herkkujen faneille voimme ilosesti ilmoittaa niiden olevan vielä hengissä ja voimissaan sekä saaneen lisämakujakin kauppoihin! Kaikki kimppuun vaan!

Heippa kaikille!

Eilenkin tuli käveltyä ympäri Tokiota aika paljon, käytiin ensin Akihabarassa pyörähtämässä ja nostamassa rahaa (melko harvoista automaateista pystyy nostamaan visa eletronilla ja ne ovat yleensä postien yhteydessä ja tuo on melko lähellä meidän nykyistä hotelliamme, se sijaitsee juuri JR Akihabaran aseman luona).

Suuntasimme seuraavaksi suosikkipaikkaamme Tokiossa eli Shibuyaan ja kolusimme 109 ostoskeskuksen "sisar"paikan eli 109:2 for menin. Vaikka nimensä puolesta se ilmoittaa olevansa miesten ostoskeskus on kuitenkin neljä ensimmäistä kerrosta pyhitetty naisille. Halpoja kenkiä ja rihkamaa löytyy pilvin pimein sekä Hello Kitty- ja Barbie- liikkeet josta voi ostaa hintavia hopeakoruja ja vaatteita.

Tottakai oli taas pakko syödä japanilaista versiota currysta suosikkicurryketjussamme cocoichissä joita löytää ympäri Tokiota. Peruscurryn saa noin 600-700 jenillä, mutta kannattaa sijoittaa muutama jeni lisää ruokaan jotta saa hieman tulisemman version. Tarjoilijat eivät puhu englantia (yleensä) mutta englanninkielinen menu löytyy kyllä melkein joka paikasta.

Seuraava paikka olikin sitten kuuluisa Harajukun kaupunginosa jossa kolusimme nopeasti Laforet-ostoskeskuksen josta löytyy rennomman puoleisia vaatteita ja myös muutaman kulttimerkin kuten Hysteric Glamourin putiikin. Tottakai iltapalaksi Tessin oli PAKKO ostaa perinteinen crepe, eli massiivinen lettu johon on tungettu ainakin kermavaahtoa, muut täytteet saa itse valita. Crepeskojuja löytyy useita varsinkiin Harajukusta ja pari bongattiin Osakastakin. YUMMY. Kannattaa maistaa :)

Kotiintulo ei ollut niin auvoinen koska Yamamotoline (JR loopline joka kulkee ympyrää Tokion suurimpien keskustojen kautta) Kosahti kesken matkan ja ilmoitustaulussa vain luki että out of service. Juuri meidän tuuri. Ei muuta kuin taksi alle ja hotellille koska JR aseman lähellä ei ollut muita metsoasemia (huomatkaa Tokiossa on parikin eri metroyhtiötä). Japanissa taksi on melko halpa lyhyillä välimatkoilla mutta pidemmillä loppusumma voi olla aika mahtava. Myöskään taksin oviin ei saa koskea koska ne aukeavat automaattisesti. Kannattaa myös huomata etteivät taksikuskit puhu englantia saatika aina lue roomalaisia aakkosia joten kannattaa napata hotellilta "hoterukaado" eli hotellikortti jossa on yksityiskohtaiset ohjeet taksikuskille miten päästä perille koska harvoin kuski tietää tarkalleen eri hotellien sijainteja koska niitä on varsinkin Tokiossa kuin sieniä sateella.

Tänään lähdetäänkin sitten juhlimaan. Viime kerralla kun oltiin Japanissa koluttiin Roppongin paikkoja ja suosikiksi muododtui Vanilla clubi joka on sittemmin valitettavasti sulkenut ovensa :(. Suuntana on todennäköisesti club Ageha joka on jonkinverran keskustan ulkopuolella.

Loppukevennys: löydettiin "Keittiö" ja "Olohuone" ketjuun kuuluva kauppa Harajukusta "Ehkä söpö" :D

Torstai on uusi Friday!!!

Hellurei ja hellät tunteet!

Kirjoitan torstain jutun tänään perjantaina sillä eilen oltiin koko ajan menossa. Aamulla herättiin aikaisin ja suunnattiin kohti Uenon kaupunginosaa tarkoituksena käydä tutustumassa Ninjamuseoon.

Päivän suunnitelmat kuitenkin muuttuivat radikaalisti…(emme koskaan löytäneet perille…uskomatonta) harhailimme pitkään ympäri Uenon puistoa ja päätimme lopulta luovuttaa.

Löysimme kuitenkin ihanan pienen lammen johon menimme soutelemaan!(Suvi pakotti Tessin polkemaan sellaista isoa joutsenta….30min ympyrää pienessä lammessa :D) Lampi löytyy Uenon puiston keskeltä ja puolentunnin polkeminen maksaa 700jeniä polkuveneeltä.

Polkemisen jälkeen huvitimme itseämme ottamalla kasoittain kuvia satumaisen upeissa maisemissa. Puiston jälkeen kävimme hotellilla pelaamassa muutaman erän hämähäkkipasianssia (johon olemme jääneet totaalisesti koukkuun!) laittautumassa vähän ja lepuuttamassa silmiä.

Illalla löysimme ensimmäisellä yrittämällä erääseen loistavaan ruokapaikkaan jossa kävimme muutaman kerran viime matkallamme! (miettikää! ensimmäisellä yrityksellä! ME!) Ravintolan nimi on Friday ja se sijaitsee Shibuyan keskustan lähellä, Tower recordsin ja Sweden jäätelöbaarin vieressä. Sieltä löydät parhaimmat kohtuuhintaiset vanhanaikaiset hampurilaiset, pihvit ja muita ihania amerikkaisia herkkuja sekä liudan super maukkaita ja isoja drinksuja(meidän kahden koko illan lasku euroissa oli yhteensä vain 45! ja siihen kuului alkupalat, pääruuat ja paljon juotavaa).

Ilta päättyi meidän normaaliin ja railakkaaseen tapaan hotellilla. Katselimme hupsuja tv ohjelmia ja pelasimme hämähäkkipasianssia kunnes nukahdimme kuolaamaan tyynyillemme.(Me ollaan oikeasti tosi meneviä tyttöjä! :D)

Nyt taas nukkumaan! Tessin suusta tulee huomenaamulla totuus tästä päivästä, joten kannattaa olla kuulolla :D Eiku moro!

Kioto + Tokio

Vihdoinkin Tokiossa ja Kioton loppumetrit.

Eilen aloitettiin päivä törkeän aikaisin suunnitelmana viedä rinkat Kioton asemalle ennen kuin Kyoto morning and craft retkemme alkoi eräästä läheisestä hotellista. Kioton asemalla ystävällinen vartija infosi meitä ettei YKSIKÄÄN kaikkien reppumatkaajien pelastuksista, coin lockereista, ollut käytössä koska Japanin pohjoisimpaan suurkaupunkiin oli kokoontunut eri maiden päänmiehiä G8 kokoukseen. Siitä riemastuneina hyppäsimme taas taksiin joka vei meidät rinkkojen kanssa hotellille josta retkemme alkoi. Onneksi käytimme samaa bussia melkein koko retken ajan joten pystyimme pitämään matkatavaroita bussin alaosassa.

Päivä oli yllättäen tuskallisen kuuma ja kostea vaikka ei aurinkoa paljoa näyttäytynytkään joten hyvin ilmastoitu bussi oli todellakin turvapaikkamme aamupäivän ajan. Ensimmäinen kohde oli Nijon linna jossa shogunit asuivat kun he vierailivat Kiotossa, seuraava 24 karaatin kullalla silattu Kultainen pavinjonki ja viimeisenä stoppina ennen Kioton craft centeriä kävimme tarkastamassa Kioton keisarillisen palatsin jossa vartiointi oli erityisen tarkkaa. Paikassa teimme myös mielenkiintoisen havainnon: tyyni, seisova ilma+paljon kosteutta+ympäröivä maa tummaa pientä kiveä=uskomaton kuumuus joka hohkaa ylöspäin.

Nähtävyyksien jälkeen teimme craft centerissä emaalilla (?) päällystetyn avaimenperän joka paistettiin uunissa. Molempien teoksia voisi kuvata sanalla ”special”.

Vaikka aamupäivä tuntui yllättävän raskaalta se oli kuitenkin lasten leikkiä iltapäivää ajatellen. Retkeä seuraavien 5 tunnin ajan kalenterissa oli ihanaa rinkkojen raahausta, luotijunassa takapuolen puuduttamista sekä hotellin etsimistä Tokiosta. Kuitenkin tieto että pääsee taas hengailemaan Shibuyassa piristi mieltä (siihen saattoi myös vaikuttaa makoisat torkut junassa).

Yllättävän helposti (Suvi/Tessi stardardeilla mitattuna) löytyi hotelli ja päätimme taas starameiningillä juhlia Tokioon saapumista menemällä aikaisin nukkumaan ja vetämällä hirsiä vaatimattomat 12 tuntia.

(***YÖ***)

Tokio & shoppingia!

Heissulivei maan asukkaat!
Tänään on ollut ensimmäinen vähän sateinen päivä (yöllä satoi kunnolla, mutta päivällä on vain tihutellut toooosi vähän). Oli ihanaa saada nukkua niin pitkään kun nukutti. Laitettiin kaikessa rauhassa kamat kasaan, itsemme ihmisen näköiseksi ja suuntasimme kohti Shibuyaa. Täältä meidän hotellilta ei mene suoraan metroa sinne joten matkamme teki koukkauksen Shinjukun kautta.

Käytiin ensin lataamassa koneistot kahvilla ja ostamassa Suville Ayakan cd Shibuyan aseman viereisestä levykaupasta. Tämän jälkeen suuntana oli kuuluisaakin kuuluisampi ja taivaallistakin taivaallisempi Shibuya 109 ostoskeskus joka on suunniteltu vain nuorille naisille! Siellä on 9kerrosta täynnä kaikkea mitä nuori nainen tarvitsee tai ainakin luulee tarvitsevansa (mm. vaatteita, koruja, asusteita ja kenkiä).

Kulutettuamme noin neljä tuntia ajastamme shoppailemassa tajusimme hukanneemme järkemme ja kuluttaneemme melkein koko matkabudjettimme kaikkeen mahdolliseen mitä eteemme oli vain tullut :D Matkaamme oli tarttunut useita paitoja, housuja, koruja, lukemattomasti kenkiä ja hattu.

Nyt vietämme taas meidän normaalin villiä ja rietasta iltaa hotellihuoneessamme katsellen mitä ihmeellisempiä tv ohjelmia ja napostellen kaupasta mukaan tarttuneita makupaloja. Matka takaisin hotellille oli taas ikimuistoisen tuskallinen. Normaaleilta pulliaisilta reitti hotellillemme kestää noin 20minuuttia ja meiltä yli kaksi tuntia (eksyimme taas!) Emme käsitä miten tämä voi olla mahdollista! Kysyimme taas ainakin 100kertaa neuvoa, käytimme karttaa ja leivänmurusia emmekä siltikään osanneet perille! Noh mutta huomenna on uusi päivä ja uudet kujeet, ainoastaan tämä tuskallinen särky jaloissa muistuttaa meidän jokapäiväisistä eksymisistä….*huokaus* toivo siitä että päivä jolloin osaamme kulkea paikasta toiseen niin kuin tavalliset pulliaiset elää mielissämme. Näihin syvällisiin aatoksiin on hyvä lopettaa. Hyvvööö yötä Suomi.

Tessin plussat ja miinukset
+3 kengät, 2 t-paitaa, liivi, farkut, korvakorut
+pari känsää
-yhdet itkut kun luultiin Tessin rail passin kadonneen

Suvin plussat ja miinukset
+ käsittämätön määrä uusia vaatteita
+uutta musiikkia kuunneltavaksi
+hotellille evääksi ostetut maki-rullat!!!(loooooove!)
-jumalattoman kipeät jalat