tuskallinen kuumuus jatkuu Tokiossa

Launantai
Aloitimme päivän heräämällä melko aikaisin (!!! varmaan oli joku tilapäinen mielenhäiriö) ja lähdimme tutkimaan Shinjukun ihmeitä. Ensimmäistä kertaa koko matkan aikana satoi kunnolla mutta vain tunnin parin ajan. Onneksi Tessi oli kaukaa viisas (ja läheltä erittäin hyvännäköinen) ja oli jo Suomesta rahdannut sateenvarjon mukaan. Shinjukun aseman eteläosan lähellä on aukio josta löytyy nuorille naisille loistava Studio Alta. Sisäänkäynti on hyvin mitäänsanomaton mutta sisältä löytyy taas useita kierroksia vaateputiikkeja. Aukiolta voi bongailla myös varsinkin iltaisin naisten kiinnostuksen herättäviä host-miehiä jotka tunnistaa äärimmäisen tyylitellyistä kampauksista sekä kalliista (ja yleensä tiukoista) vaatteista. Heidän mukaansa ei kannata kuitenkaan lähteä ellei halua viettää iltaa nuorten miesten seurassa meluisassa baarissa ja maksaa lystistä jopa tuhansia euroja. Pidemmälle etelään mentäessä löytyy kabukicho (punaisten lyhtyjen alue) joka kuitenkin syttyy loistoonsa vasta pimeän tultua.

Illalla suuntasimme taas Roppongiin ja käväisimme Hard Rock cafessa (kunnon turistipaikka joo mutta oli mukava olla hetki paikassa jossa pystyi nauttimaan lasillisen ilman että joku tuijottaa intensiivisesti/tulee puhumaan sekavia). Palloilimme hetken vielä keskustassa kunnes käväisimme kauempana olevassa A.I. klubissa vain juomassa ilmaiset juomamme (hyvin pieni paikka, ei tanssilattiaa ja hyvin höm… mielenkiintoista asiakaskuntaa….). Klubihyppelyä ei voi Tokiossa harrastaa ellei ole nainen (ja joskus ulkomaalaisenakin syntyminen auttaa). Klubeihin maksaa sisään 2000-5000 jeniä ja siihen saa päälle yleensä 1-2 drinkkilippua. Kuitenkin suurimmassa osassa paikoista naisten täytyy maksaa vain puolet pääsymaksun hinnasta. Klubit Tokiossa voi oikeastaan jakaa ulkomaalaisten suosimiin paikkoihin (joissa jopa puolet asiakkaista saattaa olla ulkomailta) sekä paikkoihin jotka ovat ainoastaan paikallisten tiedossa/suosiossa jossa kaltaistaan pohjoista barbaaria tapaa vain harvoin.
Kaikkien neuvojen vastaisesti päätimme testata ultimate lihatistin eli Gas Panic klubin mutta paikka oli niin tukossa että ihmiset tulivat sieltä ulos hengittämään. Eli jos portsarit päästävät lisää ihmisiä johonkin baariin ja jono liikkuu nopeaan, niin se ei suinkaan tarkoita että siellä olisi tyhjää vaan saattaa jopa olla päinvastoin. Kannattaa etukäteen varautua tuskalliseen kuumuuteen ja mahdottomuuteen päästä vessaan/baaritiskille/tanssimaan tai no oikeastaan yhtään mihinkään. Kuitenkin hauskaa riittää jos asennoituu rennosti ja ei stressaa. Päädyimme valumaan jo kahden aikaan hotellille äärimmäisen väsyneinä ja tietoisina siitä että huominen olisi pitkä päivä.


Sunnuntai
Ihme tapahtui ja pääsimme Harajukuun jo puolen päivän aikoihin. Ensimmäiseksi aioimme mennä pällistelemään sillalla seisoskelevia cosplayaajia tajutaksemme ettei heitä siellä ollut kuin kourallinen. Ilmeisimmin kuuma ilma (+33) oli siis verottanut porukkaa jonkin verran. Suurin yllätys meille oli kuitenkin se ettei heitä saanut kuvata videokameralla (heti kun kaivoimme videokameran esiin eräs nuorten kanssa istunut mies juoksi luoksemme ja kielsi sen käytön jyrkästi). Valokuvia sai ilmeisesti vielä ottaa (mutta kannattaa pyytää lupa). Pyörimme jonkin aikaa Yoyogi-puistossa ja Tessi joutui raivostuttavien hyttysten (?) hyökkäyksen kohteeksi. Ne vaanivat varsinkin hämärimmissä ja kosteammissa paikoissa (esim. vessojen luona) ja hyökkäävät parvina avuttomien nilkkojen kimppuun. Paukamat ovat kyllä melkoisia ja kutisevat hirmuisesti mutta onneksi apteekista löytyy apua raapimiseen.

Elvisrokkarit löytyivät taas puiston edustalta yllättäen hieman nuukahtaneet oloisia, mutta täytyy ottaa huomioon että he tanssivat nahkavaatteissa (jotkut tosin olivat luopuneet takeistaan). Puistosta löytyy kuitenkin muitakin esiintyjiä: tanssijoita, aloittelevia bändejä, ukulelen soittajia, performanssitaiteilijoita, capoeran harjoittajia, you name it. Kaikille löytyy kyllä yleisöä ja kannattaa varata hyvin aikaa ja kärsivällisyyttä koska nähtävää riittää ja välillä tuntuu että puolet Tokion ihmismassasta olisi ahtautunut samaan puistoon kuin sinä.

Kävimme vielä hakemassa crepet (letut joihin on ahdettu hilloa ja vapaavalintaisesti joko makeaa tai suolaista täytettä yumyum megaherkkua!) takeshitadoorilta joka on Harajukun aseman pohjoispuolella. Sitten ei muuta kuin kotiin ja nukkumaan. Suunnitelmana oli suunnata Disneylandiin maanantaina (kuulemma kaikista hiljaisin päivä siellä) mutta saimme tietää että oli joku pilipali kansallinen vapaapäivä jonka syytä emme tienneet (respan japanilainen mies jolta asiaa kysyimme joutui varmistamaan asian toiselta työntekijältä joten varmasti tosi tärkeä lomapäivä..,.). Olisi ollut itsemurha lähteä silloin palloilemaan Mikin ja Minnin luo joten päätimme muuttaa suunnitelmia ja suunnata matkamuistoja hankkimaan Asakusaan mutta siitä lisää myöhemmin…..